Silmiesi pohjaton kuilu

Sinä iltana suonissasi tanssittiin euforisia hitaita.

Unohdit, että lääke on pelkkä näytelmän ruumiillistuma ja minun kesti liian kauan soittaa ambulanssi. Sinä iltana sammui silmiesi pohjaton kuilu. Kello kahdeksan. Osasto kahdeksan. Kahdeksas kerros. Silmäsi näkivät ennen sieluuni asti. Porasivat reikiä vihaani. Vapauttivat minut. 

Myöhemmin. Paljon myöhemmin kun silmäsi syttyvät uudelleen ymmärrän, et kaikki pohjaton on vain kuolemaa, mutta en voi päästää irti enää.

Joululaumakalenteri

Me hassut. Elämme utopiassa täällä. Meidän laumalla on joulukalenteri. Meillä on ikioma joulukalenteri. Eilen oli joulukuun ensimmäinen päivä ja ensimmäinen luukku aukesi. Luukussa meidän Peikko tarjoili lapsuutemme jouluvideoita glögin ja piparin kera. Tänään aukesi toinen luukku, jossa meidän oma pieni vipeltäjä Libbender "Lilli" Leino vei meidät mielikuvamatkalle. Löllöilimme silmät kiinni toisiimme nojautuen kun Lilli kuljetti meitä. Matkan lopussa makoiltiin pehmeällä vaahtokarkkipetillä tärkeimmän ihmisen kanssa. Lilli syötti meille lempparikarkkejaan samalla. Siinä me kakskymmentä komiaa istuttiin vieretysten mutustellen vällyjen alla ja taas tajuttiin kuinka ihanaa tässä kohotetussa kuplassa on ollakaan. Ei tietoakaan ulkomaailmasta. On vain me. Meidän taiteemme. Meidän laumamme. Perhe. On kivaa et on joulukuu, sillä pyhä tulee!

Kipua, nautintoa, tuskaa ;) Eiks oo kiva ku mä saan sut tuntemaa jotai?

Unelmieni mies sanoisi:
"Kipua, nautintoa, tuskaa, eiks oo kiva, ku mä saan sut tuntemaan jotain 
Sairas ämmä, sä nautit tästä
Ja prinsessa mä panen sut pilalle, mustelmat sun verisuonien tilalle
Päästän sut menee vertavuotavana ja mä tiedän että tuut takas huomenna"

Kiitos maailma, oot tehny musta masokistin & orjan huomiolle.
Rakas Jumalani, ota minut jo.

Näin sinusta unta viime yönä.

Näen sinut polvistautumassa hautakiven ääreen itkien, parkuen
takoen maata nyrkeilläsi
Olet kaukana
Katson sinua ylhäältä siltapilven päältä, olet saavuttamattomissani
Yli kukkuloiden ja laaksojen, vesiputousten ja täydellisten ulkoilmakalusteiden
Satumaassa, etsin sinua aikailematta
Ystävä on rinnallani. Vuoroin Magge vuoroin Satsa
Juoksen peläten sinun katoamistasi, liikkumistasi
Missä on hautausmaa?, kyselen rauhattomasti vastaantulijoilta
joku neuvoo reitin
Juoksen kovaa, hävittäen ystävänikin
Matka on pitkä
Vihdoin
Löydän hautausmaan
Vihdoin
Näen sinut
Kauneinta maailmassa
Olet nukahtanut nurmipeitteelle
Hiuksesi kimaltelevat auringonvalossa
Näytät syötävän hyvältä
Kirmaan ohitsesi
Tahallani
Ettet saisi torjutuksi
Etten pelästyttäisi sinua
Jalkani tömisevät ja heinikko kutittaa pohkeitani
Sinä heräät
Huomaat minut
Käännyn sinuun päin
Esitän huomaavani sinut vasta nyt
Nouset ylös
Halaamme tuttavallisesti
Kätemme koskettavat
Sormesi hipaisee kämmentäni
Tunnen sähkövirran kulkevan lävitseni
Leikkimielisesti kiepautan käsivarteni käsivartesi ympärille
Ja tuupin sinua
Juttelemme hymy suin
Kysyn haluatko puhua "siitä"
Vastaat "en todellakaan" ja naurahdat
Kävelemme
Saavumme johonkin käytävään
Sisällä on vain harmaata, nuppineulatauluja
Mutta et vieläkään katoa
Olet siinä
Syleilet minua hellästi tanssiottein
Olemme lähekkäin
Vaapumme
ja taas sormellasi kutittat kämmentäni
Kuin sähköiskusta sydämeni pakahtuu jälleen
Jatkamme keinumista
Kuin tanssi
Kuin syli
Kauneinta maailmassa
Painan pääni rintaasi
Ja toivon ettet koskaan päästä irti
Olen elossa.

Herätessäni ymmärrän rakastuneeni mielikuvaan miehestä, jota en edes tunne.
Fantasiaan. Maailmassa, jossa olen elossa.
Herään pohjalta ja eloonjäämisen riski on suuri, mutta matka terveyteen sitäkin suurempi.
Vihdoin ymmärrän sinun olevan kuolemaa.

Kirjoitettu maanantai-iltana kello kahdeksan kättärillä, osasto kahdeksan, huone kahdeksan, kahdeksas kerros:

Kaikki alkoi viime torstaina kun pikkusysteri pyys lainata mun peiffejä Namuun ku sen frendil Nikil oli syntärit. Mä kävin lenkillä miettimäs asiaa. Sen jälkeen tuntu hyvältä. Aattelin et miksei. Jos lähtisin ite messiin. Pyysin ystäväni Sofian mukaan. Ilta meni loistavasti pebaa pyöritellen Namun VIPissä ja viini virtas. Törmäsin tulevaan luokkakaveriin, joka tuli halailemasta Iina Kuustosta leffan enskabileistä. Oisin halunnu siltä kaiken huomion, mut sil oli jo joku kisuteltava misu, pommi ku mikä.

Valkkari oli loppu mut skumppa oli tarjouksessa. Juotiin Sofian kans pullollinen ja sitten tapasin taiteilijan. Kroatialaisen Leonin, joka ohjas elokuvia. Me höpötettiin näkemyseroista; siitä että kuka on pyhä ja kuka ei, näitä kliseisiä. Leon paasas mulle siitä miten ei sais aliarvioida ihmistä. Julia lyöttäyty Leonin ystävän Villen seuraan joka oli muusikko. Juttu luisti ja juuri kun olin menossa ostamaan toista pullollista, niin pilkku iski yllättäen. Leon pyys jatkoille, tietysti. Painostin Sofian messiin. Mentiin muusikko-Villen luo Krunaan. Leonin kanssa väittelyt jatku, mut kun sen yli päästiin niin löydettiin romanttinen yhteys. Leon vei mut ikkunalle tupakalle ja syleili hellin ottein. Kuunneltiin musaa, tyypit osottautu oikeiksi musanörteiksi ja lopulta mä sain soittaa lempibiisini. Briiffasin et rakastan fättei saundei ja pistin Bun Fi Bunin pyörimään. Nää jäbät tunnisti heti et kysees oli Vybs Kartell ja olin lyöty ällikällä.
Sit tapahtu se ratkaseva muuvi. Ville heitti et täähä on sitä vibe tunes-settii joho pitää twerkata, nousi päälläseisontaan ja twerkkas ammattimaisesti. Mähä kelasi et kai ny mäki osaan jos ruibelo musajäbäki ton teki. Pääsin kuin pääsinkin päälläseisontaan mut ku twerkkaus alko ni lensin siitä ympäri niin et ovi pamahti suoraan nivuseen. Sattu aivan perkeleesti mut mä yritin näytellä et ei muka tuntunu missää. Ville sano et “toi näytti pahalta” mä kakoen ja kiristellen päästin suusta sanat “jos oisin jätkä ni oisin varmaa delannu toho.”. Sain lotkautuksella tyypeiltä hakemani naurupyrähdyksen. Hetken siinä pyöriessä kipu laantu, kävin pissalla, huomasin et vähä vertaki tuli, mut en huolestunu. Leon pyys mua makkariin ja menin. Se anto mulle sen lempipaidan ja sortsit ja rupes nukuttaan mua, ymmärtäen et olin suunnattoman rampa.

Kesti hiton kauan tajuta et ois pitäny samantien soittaa se ambulanssi. Ku nousin käymää vessassa ni tajusin, etten oikeesti pystyny ees kävelee enää. Pyysin Sofialta 2^nd opinionin ja se soitti hätäkeskukseen. Leon heitti meijän ulostuessa et “harmi, oisin vaan halunnu hyvää seksiä”. Olin taas kerran pettynyt miehyyteen. Bulanssi tuli pihalle ja Leon naureskeli ikkunasta et laita viestii ku tarviitte ovikoodii jos teit ei ny viedä minnekää. Aliarvoi täysin mua ja mun tilannetta. Eipä poju arvannu et joutusin viel nukutusleikkaukseen tän takia.

Ambulanssissa ensi-hoitajat ei uskaltanu ees vilkasta mun pöksyihi. Sano et pitäsköhä konsultoida että minne tää viedään. Siihen mä shownaisena heitin et “No minnehä nää pilluvammaset yleensä viedää, hä?”. Naurettiin. Puhalsin 0,83 ku hoitsupoju veikkas 0,3. Osaan siis olla vakuuttava myös pikkuhiprakassa. Ku lähettii ajaa ni puhkuin ja inisin kivusta. Manskun mukulakivet oli pahimmat. Mut vietii Hartmanin päivystykseen, jossa venasin elämäni pisimmät 45 minuuttia vaan et lääkäri tulis kattoo vain todetakseen et “mä en uskalla koskee tohon etten aiheuta lisää vahinkoa, viekää kättärille”. Istuin lettu levällään siinä tutkimuspöydällä tajuten ettei tälle vieläkään tehtäis mitään, yrittäen kusta astiaan tuloksetta. Vaikka kipulääkkeita oli ruiskittu perseeseen jo aimo annos niin tässä vaiheessa itkin kivusta ja siitä tiedosta että joutuisin taas auton kyytiin, jossa kivut vain pahenenisivat. Mulle sanottiin jo sillon etten sais laittaa mitään suuhuni, en edes vettä, siltä varalta että jouduttas operoimaan. “Operoimaan?” Mietin mielessäni.

Kättärillä sain onneks oxynormia eli hiton vahvaa euforista hidasta. Täs vaihees kaikki meni vähä blurrisemmaks ja sekosin laskuissa siit et kuinka moni oli nähny mun private partsit sen yön aikana. Sofia paineli himaan nukkuun.

Lekuri katto mua vihdoin ja sano jotain hematoomasta ja siitä että se on pakko leikata. Mua pelotti enemmän ku koskaan ennen samalla ku mä taas kerran vain odotin. Syömättä ja juomatta. Lukuisten verikokeiden ja tiputuspussien jälkeen mut vietiin leikkaussaliin. Yritin pitää naamaa peruslukemilla kun kyyneleet virtas. Lekuri kysy et sattuuko noi paljo ja jouduin myöntää et pelottaa. Ne ei puheillaan pystyny rauhottaa mua, ja kun vihreätakkinen mieskirurgi asteli sisään ni oloni paheni entisestään. 

Vihdoin mulle laitettiin hengitysmaski ja uus letku käteen. Tunsin kun vahvat suonensisäset kipulääkkeet alkoivat taas tehdä taikojansa. Puudutuksen jälkeen varoteltiin nukutuslääkkeen aiheuttamista tuntemuksista. Mä vaan nautin kun mua piikitettiin ja nukutuslääkkeen polte kirveli pitkin suoniani samalla kun yritin leikkisästi taistella unta vastaan. Pikkuhiljaa luovutin, kaikki sumeni ja nukahdin onnellisena.

Herääminen oli sitäkin taivaallisempaa. En ole koskaan tuntenut vastaavaa euforiaa, vaikka edellisestä ruokailusta kulunut jo yli 24h. Lääkehouruissani odottelin vielä puolitoistavuorokautta jälkitarkastuksia ja tikkien poistoa. Lekuri kuvaili leikkausta quote on quote " otettiin leikkauksessa pois vauvan pään kokoinen verihyytymä". Vauvan pään kokoinen. Aika iso. Porukat ja yks eksäkin tuli käymään, mut en pahemmin muista niistä.

Tein huomiota siitä että hoitsut näytti hiton hygienisiltä, joka oli jollain tavalla erityisen seksikästä. Muistin että sinä iltana oli tarkoitus juhlia mun läksiäisiä. Fiksumpi ihminen ois perunu ne mut mä jääräpäänä en vaan suostunu.

Ku pääsin vihdoin lähtemään nii painelin kela-taksilla alkon kautta himaan. Reseptillä ois saanu lisää opioideja, mut apteekki oli kiinni. Onneks sairaaltasta oli annettu hätävarat taskuun.

Bileet alko. Ja jatku. Ja jatku. Frendi heitti toiselle et oli kuullu multa et se on hyvä pussaileen ja sillä verukkeella pyys näytettä. Tsiigailin ku ne nuoli siinä ja join rieslingiä. Olin useaan otteeseen sanonu etten lähe baariin. Olihan mulla ollu edellisenä päivänä leikkaus. Jossain vaiheessa tajusin kuitenkin olevani Molly Malonesissa Helsingin keskustassa. Taas tuli pilkku. Olin päättäny, että lähden himaan pilkusta. Pian ollan kuitenki taksissa menossa Pitskuun jatkoille. Huutelin frendeille et pitää käydä Nurtsin Apteekissa hoitamassa mun reseptit kuntoon samalla ku ne veti korttia siitä et kuka maksaa taksin. Käytiin hakemassa.

Reseptit oli kondiksessa ja yks Teemu oli jäämässä pois autosta hakemaan lisää brenkkua. Huusin sille uusiks: “Teemu hei, muista hoitaa mun reseptit kuntoon!” Teemu huikkas et joha me ne haettiin, vaikka ties kyllä mitä olin siinä kohtaa vailla. Vuoden pitusen breikin jälkeen. Nyt mua ei pidätelly mikään. Kantsussa yhen Aatun jatkoilla Teemun punatukkanen kaveri Mikkis heitti mulle valkosen kiven käteen ja vinkkas et puhtaampaa kolaa et saa mistään Suomessa, ole varovainen. Menin vessaan. Vetelin viivoja. Viivoja, viivojen perään. Olo oli kuninkaallinen vaikka teki kipeää.
Puhutiin politiikasta, sodasta, ihmissuhteista ja rakkauden todellisesta luonteesta ja siitä miksi olin joutunut leikkaukseen. Sain respektiä siitä et tapaturma johtui mun omistautumisesta twerkkaukseen jatkoilla. Huoh, miehet. 

Sekään ei riittäny jatkoiksi. Kun bisse ja kivi loppu ni tuli idis lähtee Pitskun odekan terdelle vetää lisää. Olihan kello taas yhdeksän ja alkoholinmyynti sallittua. Tuntu et käveltiin sinne useita kilometrejä. Kirosin sitä et olin laittanu valkosen mekon päälle, sillä kudosnesteet oli valunu pitkin persettä. Perse veressä kuin raiskattu orpo taapersin odekan terdelle viiden miehen voimin. Jäbät heitti kokoajan kovaäänistä läppää siitä kuinka ne ois pannu mua joka suunnasta, ja siitä johtu verinen perse ja se et kävelin kuin selkävammanen mummo. Siellä kitattiin yhdeksästä yhteen ja pelattiin En ole koskaan. Taas vein voiton näissä aikuisten jutuissa. Mulla oli kreiseimmät stoorit.

Jatkettiin siitä Teemulle, joka asu ihan vieressä. Olo oli heikompi ku koskaan. Lösähdin sinne kuuluisalle divaanille ja kohta Teemu tuo kultalautasen, jossa oli vitivalkoisia suoria viivoja, sitä puhdasta hyvää. Kieltäydyin ensimmäistä kertaa sen illan aikana. Tuntui kuin olisin kieltäytynyt ensimmäistä kertaa elämässäni. Kävin suihkussa, työnsin rakkaita tramal-nappeja naamaan ja menin nukkumaan. Leikkaushaavaan sattui kuitenkin aivan sairaan paljon enkä siksi saanut nukuttua kuin tunnin pari. Ja sain tekstarin, joka muutti kaiken. Ystäväni oli nähnyt sen. Elämäni rakkaus oli lähellä. Ajattelin, että tässä on pakko olla jokin yhteys. Näin on käynyt ennenkin. Olin seonnut hänen läsnäolonsa takia. Paennut. Jahdannut yötä. Uskoin tällöin, että hänen läheisyytensä vaikuttaa minuun vaikken varsinaisesti tiedä hänen olevan lähellä. Minun olisi unohdettava se mielikuva miehestä, johon kerran rakastuin. Muuten se tuhoaisi minut. Elän fantasiamaailmassa. Herään todellisuuteen. Puhelin soi ja soittajaan en ole rakastunut. Enää.
Eksä soitti, että oli mogannut. Sekin!- mä ajattelin. Se kysy et mitä teen illalla ja ehdotin et jos pidettäis eksyneitten kerho. Ponnistelin ylös, Kiitin Teemua, Mikkistä, Aatua ja kumppaneita ja painuin ulos ovesta. Matka Pitskusta kotiin Helsingin julkisissa oli häpeällisin kokemus ikinä, mutta olin liian väsynyt reagoimaan. Illalla katsottiin elokuva ja söin kaurapuuroa. Ensi kertaa moneen kuukauteen löysin herkkyyteni keskutelujen kautta. Nukahdettiin ja aamulla tajusin, että leikkaushaava oli taas auennut. Verta oli joka puolella. Eksä oli lähtenyt ja huoneeni oli paahtavan kuuma. Soitin kättärille ja ne pyys mua tulemaan. Sain lisää kipulääkkeitä. Pääsin tänne lepäämään. Stressaan täällä vähemmän. Pian on jo tiistai. Torstaista tiistaihin jahdannut öitä. Olisiko aika parantua? Nyt kirjoitan tätä tarinaa, jolla ei ole muuta merkitystä kuin se, että olen tipattomalla ensi vuoden loppuun asti.

Kesähiki

Kesähiki syleilee kehoasi
Et viihdy sillä haavojasi kirvelee
Mutta se pukee sinua
Tahdot kylmän veden alle
Vesiputouksen
Anna minun viedä sinut sinne
Tuntemattomaan
Kylmän veden alle
Lähteelleni
Nuolisin haavasi
Ihailullani
Suudelmilla
Olisimme yhdessä
Kesän loppuun asti

Satiininen kroppasi ja kylmät lähteet
Niistä on hyvät kesät tehty

Isosiskon rakkaus

Rakas ystävä sanoi että paras puoli minussa on isosiskon rakkaus.
Brasilialainen työkaveri jätti jäähyväiset näin "Onnea kaikessa ja älä rakasta niin paljon"
Rakastan liikaa?
Rakastan erästä ihmistä. Vähemmän kuin häntä jota rakastan.
Erästä rakasta ystävää joka sanoi että paras puoli minussa on isosiskon rakkaus.
Silti tein kaikkeni, jotta ystäväni saisi häntä rakastaa.
En minä.
Olen parittaja naistennaurattaja.
Sydämeni on aukí ja huutaa huomiota.
Liian suuri sydän. Silti hirmuisen ilkeä.

Sillä,
Ne jotka haluavat minut saavat kamalan kohtelun.

Masokistista valvomista edeltävä vimma

Vielä minä sinut kesytän
Pelon ajama vimma
Vei armoni taas teille tietämättömille
Ja huoriin
Kuka suostui kuka ei
Alistajan tai lohduttajan ansa
Otti, tukisti ja tänään itken
Itseni puuttumista
Itsekkyyttäni
Isoäidin kuoleman pelosta
ja rikkinäistä sydäntä
Tiedän olet taas lähempänä
Mutta tukahdutan tunteeni
Kuorellani
Ja taas alkaa vimma

tummat silmät, ruskea tukka

Miten voikaan yksi ihminen muuttaa kaiken.
Olemuksesi on hunajaa sielulleni vaikka et ole tässä.
Teit minut ensi kertaa eläväksi ja nyt olet poissa.
Olen punainen kuihtunut ruusu, joka antautuu maan poljentaan.
Jonka sisin tummuu, pirstaloituu ja katoaa jalkojenne alla.
Mutta pieninkin olemassaolon jäännös odottaa sinua.
Vain sinua. Paluutasi.
En pyytänyt tapaavani sinua. Tulit vain.
Sekunnissa sytytit minut tuleen kuin rovion.
Olet kuin se kliseinen salama kirkkaalta taivaalta.
Kuka sinä olet?
Miksi olet mitä olet? En ymmärrä.
Miksi rakastan sinua enemmän kuin ketään vaikka me emme edes ole.
Sinä olet?
Parasta ja kivuliainta mitä olen koskaan kokenut.
Kuuminta, rakkainta, ihaninta.
Intohimoisin tapaamani ihminen.
elävin seksikkäin tulinen.
Syvällisin, sillä silmäsi näkevät sieluuni asti.
Poraavat reikiä vihaani. Vapauttavat minut.
Kunnianhimoisin silti kaikista rennoin kuin paradoksi.
Koiramaisen rakastamisen taidon omaava ihmisyys.
Yksinkertainen miehyys, joka arvostaa saunaa, kaljaa ja makkaraa.
Miten ihminen voikaan olla niin simppeli ja niin kompleksi.
Olet kaunein paradoksi.
Seurassasi ikäinen myrskyni laantuu ja näen selkeämmin.
Tainnutat kaiken vihani, kateuteni.
Antaisin sinun olla kaikkien naisten mies, sillä et voi muuta olla.
Jos vain saisin sinut kerran rakastamaan.
Minä narri.
En edes näe sinua. Et edes ole täällä. En uskalla lähettää tunteitani kirjeitse.
En uskalla soittaa, sillä pelkään välinpitämättömyyttäsi, sitä että sammuisin iäksi.
Riippuvaisena huomiostasi.
Tiedän silti että olet mies elämälleni. Luotu.
Uneksin sinusta enemmän kuin kenestäkään ennen.
Viime yönäkin.
Aviokasvoistamme, kilpakumppaneista, yhteisestä elosta.
Tule siis takaisin ja katso taas minuun.
Hädin tuskin uskallan unelmoida muusta.


Ystävälle,
Kiitän sinua rohkaisustasi. Kirjoittaminen tuntui hyvältä. Uskomattoman hyvältä.

Rakas hulluni

Ihan sama jos mä kuolen
Eräänä iltana kuiskaat korvaani
Mitä sä meinaat, sytytät huolen
Älä viitsi rakas armaani

Selitän hukutat unelmas
mut sä
Ajaudut sitäkin kauemmaks

Älä jäkätä ämmä
frenditki rännää
enemmän tai vähemmän
Anna mun mennä

Yksin taas sun perääs itken
Ja lopun yötä - mietin sit et
Millä reseptillä
matkustat yön yli huomiseen?
Kuka sut pitää lämpimänä
kuka himaansa ottaa luokseen.

Tahtoisin sut kotiin jo vastaa
mikset sä vastaa
pitääks mun jaksaa

Rappiolla on hyvä olla
Kuolemankauppias sanoo niin
mä en voi vaan vierestä kattoo
kun hukutat itsesi aineisiin.

Ihan sama jos mä kuolen
Sinä aamuna kuiskaat korvaani
Rakas tajuu jo et helvetin tuonel
lähtee käyntiin vast kuollessasi