Sinä iltana suonissasi tanssittiin euforisia hitaita.
Unohdit, että lääke on pelkkä näytelmän ruumiillistuma ja minun kesti liian kauan soittaa ambulanssi. Sinä iltana sammui silmiesi pohjaton kuilu. Kello kahdeksan. Osasto kahdeksan. Kahdeksas kerros. Silmäsi näkivät ennen sieluuni asti. Porasivat reikiä vihaani. Vapauttivat minut.
Myöhemmin. Paljon myöhemmin kun silmäsi syttyvät uudelleen ymmärrän, et kaikki pohjaton on vain kuolemaa, mutta en voi päästää irti enää.
Myöhemmin. Paljon myöhemmin kun silmäsi syttyvät uudelleen ymmärrän, et kaikki pohjaton on vain kuolemaa, mutta en voi päästää irti enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti