Kesähiki

Kesähiki syleilee kehoasi
Et viihdy sillä haavojasi kirvelee
Mutta se pukee sinua
Tahdot kylmän veden alle
Vesiputouksen
Anna minun viedä sinut sinne
Tuntemattomaan
Kylmän veden alle
Lähteelleni
Nuolisin haavasi
Ihailullani
Suudelmilla
Olisimme yhdessä
Kesän loppuun asti

Satiininen kroppasi ja kylmät lähteet
Niistä on hyvät kesät tehty

Isosiskon rakkaus

Rakas ystävä sanoi että paras puoli minussa on isosiskon rakkaus.
Brasilialainen työkaveri jätti jäähyväiset näin "Onnea kaikessa ja älä rakasta niin paljon"
Rakastan liikaa?
Rakastan erästä ihmistä. Vähemmän kuin häntä jota rakastan.
Erästä rakasta ystävää joka sanoi että paras puoli minussa on isosiskon rakkaus.
Silti tein kaikkeni, jotta ystäväni saisi häntä rakastaa.
En minä.
Olen parittaja naistennaurattaja.
Sydämeni on aukí ja huutaa huomiota.
Liian suuri sydän. Silti hirmuisen ilkeä.

Sillä,
Ne jotka haluavat minut saavat kamalan kohtelun.

Masokistista valvomista edeltävä vimma

Vielä minä sinut kesytän
Pelon ajama vimma
Vei armoni taas teille tietämättömille
Ja huoriin
Kuka suostui kuka ei
Alistajan tai lohduttajan ansa
Otti, tukisti ja tänään itken
Itseni puuttumista
Itsekkyyttäni
Isoäidin kuoleman pelosta
ja rikkinäistä sydäntä
Tiedän olet taas lähempänä
Mutta tukahdutan tunteeni
Kuorellani
Ja taas alkaa vimma

tummat silmät, ruskea tukka

Miten voikaan yksi ihminen muuttaa kaiken.
Olemuksesi on hunajaa sielulleni vaikka et ole tässä.
Teit minut ensi kertaa eläväksi ja nyt olet poissa.
Olen punainen kuihtunut ruusu, joka antautuu maan poljentaan.
Jonka sisin tummuu, pirstaloituu ja katoaa jalkojenne alla.
Mutta pieninkin olemassaolon jäännös odottaa sinua.
Vain sinua. Paluutasi.
En pyytänyt tapaavani sinua. Tulit vain.
Sekunnissa sytytit minut tuleen kuin rovion.
Olet kuin se kliseinen salama kirkkaalta taivaalta.
Kuka sinä olet?
Miksi olet mitä olet? En ymmärrä.
Miksi rakastan sinua enemmän kuin ketään vaikka me emme edes ole.
Sinä olet?
Parasta ja kivuliainta mitä olen koskaan kokenut.
Kuuminta, rakkainta, ihaninta.
Intohimoisin tapaamani ihminen.
elävin seksikkäin tulinen.
Syvällisin, sillä silmäsi näkevät sieluuni asti.
Poraavat reikiä vihaani. Vapauttavat minut.
Kunnianhimoisin silti kaikista rennoin kuin paradoksi.
Koiramaisen rakastamisen taidon omaava ihmisyys.
Yksinkertainen miehyys, joka arvostaa saunaa, kaljaa ja makkaraa.
Miten ihminen voikaan olla niin simppeli ja niin kompleksi.
Olet kaunein paradoksi.
Seurassasi ikäinen myrskyni laantuu ja näen selkeämmin.
Tainnutat kaiken vihani, kateuteni.
Antaisin sinun olla kaikkien naisten mies, sillä et voi muuta olla.
Jos vain saisin sinut kerran rakastamaan.
Minä narri.
En edes näe sinua. Et edes ole täällä. En uskalla lähettää tunteitani kirjeitse.
En uskalla soittaa, sillä pelkään välinpitämättömyyttäsi, sitä että sammuisin iäksi.
Riippuvaisena huomiostasi.
Tiedän silti että olet mies elämälleni. Luotu.
Uneksin sinusta enemmän kuin kenestäkään ennen.
Viime yönäkin.
Aviokasvoistamme, kilpakumppaneista, yhteisestä elosta.
Tule siis takaisin ja katso taas minuun.
Hädin tuskin uskallan unelmoida muusta.


Ystävälle,
Kiitän sinua rohkaisustasi. Kirjoittaminen tuntui hyvältä. Uskomattoman hyvältä.