Lämmitä mua, rakasta mua.

Kipakkaa pakkasta keskellä kesää.

Aurinko paistaa, lumi on syönyt kaiken ja routa raiskaa tämän maan. 

"En jaksa taistella ollakseni kanssasi enää."

,lauloin alusta asti, silti pakottaudun kiinni kynsin ja hampain.

Ei minussa ole punkkia, minä olen borrelioosisi.

Mitä kylmepää, sitä kovemmin raavin tätä jäistä kattoa.

Ma sen hakka myos.

Antakaa happea, muttei kukaan pysty minua auttamaan.

Mut kamelin selkä on kaunis ja upposin kylmään avantoon.

Pinta katosi näkyvistä, eksyin puoliksi tahallani.

Anteeksi, etten ole pyhä, johdonmukainen, enkä viaton.

Teen parahani jotta olisin aikuinen, mikset tekisi siis samoin?

Minä olen nainen, eli minä olen paholainen.

Sitä paitsi, Kamelithan suorastaan janoavat kylmää vettä.

Siksi olen irrationaalinen, eli järjetön, ja vihaan kaikkea mikä liikkuu ,

kaikkea mikä liikkuu eli kaikkea pantavaa, mikä voisi viedä sinut minulta.

Etenkin isääsi ja äitiäsi.

Oothan kuullut neitosen
kosken kuohuun juosseen kerran
vuoksi julmain vanhempien
ylioppilaan nuoren herran.

Se on karu totuus et sä olet mies ja jumalani. 

Sä olet mies, kuuletkos? Ole mies.

Olen juoppo ja syytän sinua siitä, että juon. 

Kun en juo, syytän sinua siitä etten saa juoda.

Syytän sinua jotten itse tuntisi syyllisyyttä siitä että juon.

Juon koska haluan sinun huomaavan, että olen pahoillani

siitä että syytän sinua siitä

Että juon.

Jotta saisin olla kanssasi. 

Ei rakkaus kiedo pumpuliin
ei laula iltoja tähtiin
ei vaadi paljon
vain kaiken